Punaisenlähteentori - Korttelikuvaus

Tuntemamme Punaisenlähteentorinpaikalla oli vielä 1860-luvulla pieni puro, ja Salakkalahti ulottui aivan tulevan torin pohjoisnurkkaan. Tulevan torin etelänurkassa oli yleinen kaivo, ns. punainen kaivo, josta Punaisenlähteentori on saanut nimensä. Tuon kaivon ympärillä oli puurakenteinen suoja, jota tietysti määrävälein punamullalla maalattiin. Sateiden jälkeen punamultamaali levisi lähiympäristöön, joten Punainen lähde oli asukkaiden käyttämä nimi. Tuo vanha kaivo, joka purettiin heti torin täyttötöiden yhteydessä, oli suunnilleen Punaisenlähteentorin apteekin kohdalla.

Tulevan Punaisenlähteentorin läpi virtasi pieni puro, joka sai alkunsa Patterimäen ja kaupungin välisellä alueella olevasta erittäin vetisestä alueesta. Tuolle alueelle rakennettiin Pantsarlahden kaupunginosa 1870-luvulta lähtien. Torialuetta ryhdyttiin täyttämään 1860-luvun lopulla, ja tori sai tuntemamme asemakaavallisen muotonsa 1880-luvulla. Ensimmäiset puurakennukset valmistuivat torin varrelle 1870-luvun lopulla. Ennestään torin lähituntumassa oli vanhoja puurakennuksia, jotka uuden asemakaavan mukaan purettiin viimeistään 1880-luvulla. Ensimmäinen kivirakennus, joka oli Punaisenlähteentorin apteekin kolmikerroksinen rakennus, valmistui Torkkelinkadun ja Vaasankadun kulmaan vuonna 1887.

Vuonna 1890 valmistui Pohjolankadun ja Punaisenlähteenkadun kulmaan matala kivirakenteinen Anniskeluyhtiön rakennus, johon mm. Viipurin kirjasto siirtyi 1890-luvun puolivälissä. Kirjasto oli tuossa rakennuksessa 13.10.1935 saakka, jolloin uusi kirjastotalo vihittiin. Punaisenlähteentori oli seuraavien katujen ympäröimä: Torkkelinkatu, joka alkoi Kauppatorilta ja päättyi Patterimäen juurelle, kulki torin lounaisreunan ohi, torin ja Torkkelinpuiston välistä. Torkkelinkatu sai lopullisen muotonsa torin kohdalla 1870-luvun loppupuolella. Torin kaakkoissivulla oli Vaasankatu, joka alkoi Eteläsataman tuntumasta. Koillissivulla oli Pohjolankatu, ja torin luoteissivulla oli Punaisenlähteenkatu. Kaikki nämä kadut oli rakennettu valmiiksi 1880-luvun lopulla.Ympäröivät kadut saivat kivipintaiset päällysteet 1890-luvun lopulla, ja tori kivettiin 1900-luvun alussa.

Punaisenlähteentori oli kookkaampi kuin Kauppatori ja sen Pohjolankadun puoleisessa päässä oli pieni paikoitusalue ja vaakahuone wc-tiloineen. Tämä vaakahuone oli tarkoitus purkaa keväällä 1940. Tällä torilla myytiin kaikkea muuta paitsi elintarvikkeita. Poikkeuksen tekivät ns. Sakkolan porsaat ja muut elävät eläimet, kuten lampaat ja vuohet. Torikauppiaat olivat pääasiassa Viipurin maalaiskunnan alueelta, mutta etenkin kiesi- ja kärrikauppiaat tulivat kaukaakin myymään tuotteitaan.

Tori oli täynnä rihkamaja kangaskauppiaita, ja erilaiset tarve-esineet olivat erinomaisia myyntiartikkeleita. Torilla myytiin myös kärrejä, rekiä, kiesiä ja komeita rattaita. Näiden osuus väheni pikku hiljaa, kun autokanta kasvoi. Kesällä 1938 asennettiin torille uudet yleisvalaisimet, torin ympärillä olevia katuja levennettiin ja ne saivat uudet noppakivipäällysteet. Vuoden 1940 ohjelmassa oli mm. torialueen pienentäminen, jotta sen pohjoispäähän saataisiin suhteellisen suuri paikoitusalue autoja varten.

Punaisenlähteentorilla pidettiin joka kevät ja syksy markkinat, jotka keräsivät torimyyjiä ja etenkin ostajia ympäri Karjalankannasta. Torikauppiaiden ja torin ilmeen eräs erikoisuus oli siinä, että myyntikojujen markiisit oli valittu yhtenäisen värisuunnitelman mukaan.