Monrepos'n puisto

Monrepos´n kartano sijaitsee noin 2.5 kilometrin päässä Viipurin keskustasta pohjoiseen. Vanhoissa1600-luvun kartoissa aluetta on nimitetty nimellä Gamla Wiiborg. Tämä yli 300-vuotias kartano tunnettiin aikanaan Lill-Ladugård-nimisenä kruununtilana, jonka sai haltuunsa Gharlotte ja Peter von Stupish 1750-luvulla. Hänen vaimonsa Charlotte oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja hän ryhtyi innokkaasti suunnittelemaan englantilaistyylistä maisemapuutarhaa. Sen ansiosta kartanosta ryhdyttiin käyttämään nimeä Charlottendahl.

Nykyisen ilmeen kartano sai paroni Ludwig Heinrich von Nicolay´n toimesta. Hän osti sen 19.8.1788 Wurttenbergin prinssi Friedrich Wilhelmiltä, joka oli ryhtynyt käyttämään kartanosta vuonna 1785 ranskankielistä nimeä; Mon Repos (Minun leponi).

Ludwig Heinrich von Nicolay´n aikana Monrepos´n kartanon pää- ja kirjastorakennukset peruskorjattiin ja samalla niitä laajennettiin italialaisen restauroijan Guiseppe Antonio Martinellin suunnitelmien pohjalta. Martinelli vaikutti Monrepos´n ilmeeseen vuosina 1798-1805. Monrepos´n kartano oli Nicolay´n suvun hallussa vuoteen 1942, jolloin Marie von Nocolay kuoli ja hänet haudattiin Ludwigsteinin Linnasaareen.Omistusoikeus siirtyi paroni Nicolas von der Pahlenille, joka oli Paul Ernst von Nicolayn sisarenpoika.

Monrepos´n monet tunnetut rakennukset, kuten Neptunuksen temppeli, Marian torni, Sylmian lähde ja koristeelliset kaarisillat, joiden välissä sulkuportein eristetyssä ”kanavassa” kasvatettiin arvokaloja, rakennettiin aivan 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa. Puistoa ehostettiin voimakkaasti 1820- ja 1830-luvuilla ja se avattiin yleisölle 1800-luvun puolessa välissä vain viikonlopuiksi ja aluksi vain paronin antaman lupalapun turvin. Väinämöisen patsas rikottiin tahallisesti. Uusi, Takasen veistä Väinämöinen vihittiin vanhan patsaan paikalle vuonna 1873.

Monrepos´n kartanon kirjastorakennuksessa oli yli 9000 nidettä käsittävä kirjasto, joka kreivi Paul Ernst von Nicolay´n toimesta luovutettiin säilytettäväksi Helsingin Yliopiston kirjastolle vuonna 1915. Lopullisesti kirjasto lahjoitettiin vuonna 1937 määrätyin ehdoin.

Monrepos´n suosiota osoitti kävijämäärät, esimerkiksi vuonna 1926 vierailijoita oli yli 10000. Kesällä 1939 pääsylipun hinta oli 2 markkaa ja etenkin 1930-luvulla se oli eräs valokuvatuimpia puistomaisemia Suomessa.